Nuoruuden loppu / Disco Ensemble @ Apollo

Nuoruuden loppu / Disco Ensemble @ Apollo

Tieto Disco Ensemblen pillien pussituksesta pääsi yllättämään ja oli pakko äkkiä hankkia ystäväni kanssa liput viimeiselle kiertuekeikalle. Tämä olisi viimeinen mahdollisuus päästä fiilistelemään bändin ajatonta ja helposti koukuttavaa punkrokkia. Vaikka satakuntalaislähtöinen ryhmä on ollut reilut 20 vuotta kasassa, ei heidän vanhoissa levyissään ole tänäkään päivänä sellaista ajan patinaa havaittavissa kuin monissa muissa tuon aikakauden lätyissä. Enemmän ekoja levyjä kuunnellessa tuntuu henkilökohtainen patina, vaikka itsekin olen, kröhöm, ikuinen kakskytvee.

ek-discoensemble3.jpg
ek-discoensemble8.jpg

Vaikka Discot ovat olleet läsnä levylautasellani, olen päässyt livenä todistamaan heitä muistaakseni vain kahdesti aiemmin. Ensi kerran kohtasimme vuonna 2005 Tampereen YO-talolla, kun bändi oli juuri tehnyt läpimurron klassikkoalbumi First Aid Kitin julkaisun jälkeen. Pojat riehuivat lavalla nuoruuden vimmalla ja saivat yleisön hullaantumaan. Näistä jannuista tulee vielä isoja, ajattelin ja lauloin pikku punkkarin innolla mukana: ”F**k you! F**k me!”, kunnes joku korjasi, että siinä lauletaan ”Won’t you drop dead?” 

ek-discoensemble6.jpg
ek-discoensemble7.jpg

Toinen kerta livenä oli Turun Klubilla 2013, jolloin pojat eivät olleet parhaimmillaan, jos rehellisiä ollaan. Äänentoisto ja miksaus ei tehnyt oikeutta Miikka Koiviston laululle saaden sen kuulostamaan voimakkaalta ja lähinnä allekirjoittaneen epävireiseltä Singstar-iltamalta. Taputeltiin sitten käsiä kevyesti salin peränurkassa, eikä tehnyt mieli edes tanssia, vaikka tempoa riitti. Se oli erikoista se, sillä maan parhaimmaksi livebändiksikin tituleerattu DE jätti tällä kertaa yleisön kylmäksi.

Suurin toiveeni nyt olikin, että bändi kuulostaisi Apollossa taas hyvältä. Hikidiscon lauteilla tarjoiltiin täydelle salille vahva hittikimara juuri sitä kuuluisaa Drop Dead, Casanovaa kuin myös Das Bootia, Eartha Kitttia, Beaconia ja White Flag for Peacea. Koska kyseessä oli tavallaan jäähyväiset yleisölle (joka muuten oli huomattavan nuorta) olisin kyllä odottanut enemmän kontaktia ja voitelua. Hahmot jäivät riehumiseltaan hieman etäisiksi, mutta musiikki puhui puolestaan. Sain kyllä kylmiä väreitä, kun Headphonesin yksi romanttisimmista riveistä resonoi vahvasti: ”I cannot function when you’re not around”. Oi että!

Tällä kertaa oltiin synkassa, vireessä ja kivasti miksattuna. Eikä lavaenergiassa edelleenkään pihtailtu. Intro ja Bad Luck Charm pistivät vauhtia yleisöön ja viimeistään Second Soul oli silkkaa sisäistä konfettitykitystä. Jalkani vispasi koko ajan mukana, vaikka yritin keskittyä myös valokuvaamiseen.

ek-discoensemble5.jpg
ek-discoensemble2.jpg

Encoressa tunnelmoitiin vielä bändin alkutahteja. First Aid Kitiltä kuultiin This is My Head Exploding ja We Might Fall Apart. Niiden julkaisun aikaan noin 80% yleisöstä joraili vielä Sutsi Satsin tahdissa, mutta minulle nuo First Aid Kitin biisit olivat nostalgiatrippi niin nuoruuden herkkyyteen kuin aggressiivisen uhoonkin. Paljon on virrannut vettä Aurajoessa sen jälkeen ja olen kasvanut bändin mukana aikuiseksi. Nyt kyllä naurettiin ystäväni kanssa tälle kypsyydelle.

ek-discoensemble12.jpg
ek-discoensemble10.jpg

Tuhdin hengästyttävä setti ei sisältänyt täytekappaleita, ei löpinää ja jätti yleisön sopivan nälkäiseksi. Comebackille pedattiin tässä hyvät mahdollisuudet, joten ehkä näemme vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Saatan olla se joraileva mummo eturivissä silloinkin.

Pehmeät keksit eli peksit

Pehmeät keksit eli peksit

Mustikka-suklaa-raakakakku

Mustikka-suklaa-raakakakku