Kesärauhan fiilistelyä

Kesärauhan fiilistelyä

Kuvat: Järkkäriä ei saanut viedä alueelle, joten kuvat tällä kertaa omasta ja miehen puhelimesta.

Näin parhaan kesäfestarointiajan vasta alkaessa on mukava vielä hetki fiilistellä parin viikon takaista Kesärauhaa. Kyseessä oli siis ekaa kertaa tänä vuonna järjestetty paripäiväinen musiikkifestivaali (14.-15.6.), joka sai kunnian julistaa kesärauhaa samoilla huudeilla, jossa jouluisin julistetaan joulurauhaa koko Suomeen. Eli käytännössä ihan Turun ydinkeskustassa parhailla paikoilla

Aiempiin festarikokemuksiin perustuvat ennakko-oletukseni tällekin festarille olivat:

  1. paikalla on aivan liikaa ihmisiä 

  2. ihmiset ovat aivan liian humalassa/kaatuilevat/kaatavat juomiaan toisten päälle/tappelevat 

  3. syötävää/juotavaa/vessaan saa jonottaa ikuisuuden

  4. kiinnostavia esiintyjiä on vain pari hassua

  5. festariruoka on pahaa

  6. fesiintyjät ovat pahasti myöhässä aikataulusta

  7. alueelta ei saa poistua ja on välillä tappavan tylsää

Mutta tiedättekö, näistä mikään ei pitänyt paikkaansa! En voisi olla tyytyväisempi tapahtumaan ja sen järjestelyihin, enkä ole kuullut muiltakaan mitään negatiivista kommenttia, mikä on sinänsä harvinaista ekaa kertaa järjestetylle tapahtumalle. 

ek-kesarauha-kuja.jpg

Kaksipäiväiseen varsinaiseen Kesärauhaan (su oli toki vielä Lisärauha ja to etkot) oli myyty yhteensä 7000 lippua ja vaikka tapahtuma-alue oli melko pieni, missään vaiheessa ei ollut suurta tungosta mihinkään. Liikkua pystyi vapaasti ja hyvässä hengessä, sillä kanssafestaroijat eivät olleet perinteisessä huutokännissä vaan siemailivat viinejään Taidehallin liepeillä varsin sivistyneesti. Mihinkään ei ollut suurempia jonoja, eikä makkis-pekkiksiä pakotettu syömään, vaan Pinellasta sai navan täydeltä gurmeeta ja alueen kojuista thaikkua, meksikolaista ja astetta parempaa snägäriä. Ja päälle kahvia ja Gaggui. Ja huom: Valion hävikkismoothiebaarin tarjonta oli ihan ilmane - eli hyvän hintane! 

Alueelta ei periaatteessa olisi tarvinnut poistua mihinkään, kun kaikkea sai jo sieltä. Mutta poistuttiin kuitenkin hetkeksi istumaan jokirantaan, because we could. 

Kolme lavaa (+ pari extralokaatiota DJ:lle) mahdollistivat pienelle tapahtumalle laajan ja monipuolisen genrerajoja rikkovan artistikattauksen, joka piti sisällään paljon kiinnostavaa katsottavaa. Pari isompaa lavaa vetivät vuorovedoin, jolloin ne ei häirinneet toisiaan, eikä lähes kukaan artisti ollut myöhässä aikataulusta. Pienellä Brinkkala-lavalla soiteltiin sisäpihan putiikkien suojissa epätasaisella mukulakivetyksellä  eli “klömppisellä” alustalla, niinku meillä päin ruukataan sanoa. 

ek-kesarauha-mukulakivet.jpg

Empiirisen haastattelututkimukseni mukaan yleisö odotti perjantaina eniten joko Ismo Alankoa tai Ruusuja, mutta omaan fiilikseen upposi parhaiten tarttuvaa punkkia soittava Pää Kii. Simppeliä kolmen soinnun poljentoa, reippaita ralleja ja angstisia lyriikoita. Ja vähän Riki Sorsaa. Solisti Teemu Bergmanin lukuisista bändeistä suosikkini on kyllä edesmennyt The Heartburns, mutta Pää Kii tulee hyvänä kakkosena. 

Pää Kii

Pää Kii

Ismo Alanko

Ismo Alanko

Päivän heikoin esitys oli puolestaan naapurimaan Peter Bjorn and Johnilla. Tunnin vetivät tasaista ja väsähtänyttä biisimattoa, kunnes tuli “se hittibiisi” Young Folks ja yleisö heräsi hetkeksi koomastaan. On se jännä, että yhdellä hitillä, vielä kymmenen vuoden takaisella, voi näinkin ratsastella. Toinen pettymys perjantaille oli se valitettava tosiasia, että englantilais-suomalainen grime-rap-duo Makola oli myöhästynyt lennoltaan, eikä päässyt esiintymään Kesärauhaan ollenkaan. Heitä nimittäin odotimme ihan innoissamme.

ek-kesarauha-tunnelmaa.jpg

Viileähkö perjantai vaihtui aurinkoiseen lauantaihin, eikä festarisää olisi voinut olla parempi. Olimme kärppinä paikalla heti, kun ensimmäinen esiintyjä eli Suomi-soul-bändi Punomo otti Pinella Stagea haltuun hyväntuulisesti ja taitavasti. Päälavalla Yona ei oikein lähtenyt toivotusti, mutta päivän parhaan vedon tittelin lunasti Vesta. Koko bändi ja lava oli koristettu musta-valkoruutuiseen teemaan, mutta musiikissa puolestaan oli kaikki sävyt. Vestan upea, herkkä ja lähes virheetön ääni sai ihon vähän väliä kananlihalle.    

Punomo

Punomo

Vesta

Vesta

Pariisin kevättä olin myös odottanut, koska en ollut aiemmin nähnyt heitä livenä. Lievästi kyllä petyin, sillä kaipasin heiltä enemmän alkuaikojen materiaalia ja paria suosikkihittiä, jotka uupuivat (ehkä myöhässä alkaneen setin takia). Uudemmat biisit menevät liikaa kiksuttelun puolelle. Mietin myös, että solisti Arto Tuunelan hento ääni ei ehkä ole festarin päälavalle parasta materiaalia, vaan vokaalien nyansseja kuuntelisi ennemmin vaikkapa pienellä klubilla. 

Pariisin Kevät

Pariisin Kevät

Loppuillan humoristiset bileet sai pystyyn Kakkmaddafakka, vaikkei norjalaislupaus tuntunut olevan monellekaan entuudestaan tuttu. Mutta mitä väliä, hyvä meininki ja helppo tanssia mukana. Oma vakiofanikuntansa tuntui sen sijaan olevan paikallisella Yournalistilla. Ihan viimeisiä esiintyjiä emme valitettavasti enää jaksaneet jäädä odottelemaan, sillä festariväsy iski. Ursus Factory olisi kyllä kiinnostellut, mutta paremmalla virralla sitten toisella kertaa.   

Kakkmaddafakka

Kakkmaddafakka

Yournalist

Yournalist

ek-kesarauha-rauhanmerkki-kuja.jpg

Kesärauha oli kivojen ihmisten, kiinnostavien bändien ja urbaanin tunnelman raikas festivaalituulahdus, jollaista ei ole Turussa ennen nähty. Toivottavasti tapahtuma järjestetään ensi kesänä uudelleen. 

Hyvän omantunnon aamiaisvohvelit @Powau

Hyvän omantunnon aamiaisvohvelit @Powau

Eräs viikonloppu Turussa

Eräs viikonloppu Turussa